Kuuro koira – käsimerkit peliin
Miten paljon yhden koiran kanssa voikaan oppia lyhyessä ajassa ! Tapasin BonBon:in sen ollessa n. 3vuotias. Oli tiedossa, että se oli vaihtanut kotia ainakin 2 kertaa, mahdollisesti enemmän. BonBon oli umpikuuro. Siitä huolimatta sille huudettiin, ja sitä riuhdottiin remmissä joskus harvoin, kun sitä vietiin jonnekin. BonBon oli erittäin fyysinen, todella villi ja riehakas. Se hyppi päälleni kaikilla voimillaan, koska oli niin innoissaan huomiosta. Jokaisella lenkillä stressaantuessaan tai halutessaan leikkiä se hyökkäsi kiinni käsivarteen ja repi vaatteeni. Se karkaili usein ennen kuin tutustuimme. Karkailu oli kaiken muun lisäksi vielä ikävämpää, koska BonBon oli erittäin agressiivinen toisille uroksille.
Kuurouden takia siihen oli vaikea saada kontaktia ja siksi myös toiset vapaana olevat koirat kävivät sen kimppuun yllättäen takaapäin pimeässä.
Kun aloin opettamaan käsimerkkejä BonBon:ille se oli ensimmäinen kerta, kun olin tekemisissä kuuron koiran kanssa. Se ei kuitenkaan ollut vaikeaa. Ensimmäiseksi opettelimme, että peukku ylöspäin tarkoittaa ”hyvä poika” ja sen jälkeen saa namia. BonBon oppi istumaan paikallaan päälle hyppimisen sijaan. Myös luoksetulon vapaana ollessaan se oppi nopeasti. Käsimerkkejä BonBon oppi niin nopeasti kuin keksin niitä opettaa.
Itselleni kuuron koiran opettamisesta oli suurta hyötyä kouluttajana.
Huomasin miten usein turvaannumme puheeseen huomaamattamme vaikka koira ei voi ymmärtää puhetta eikä edes sanallisia vihjeitä ennenkuin ne on opetettu kunnolla. Vieraiden sanojen hokeminen vain hämmentää koiraa. Tehdessäni täydellisen puhestopin kuuron koiran kanssa kiinnitin huomiota myös siihen miten puhuminen vaikuttaa omaan ruumiinkieleeni. Sekin on otettava koirien kanssa huomioon aina, ja unohtuu usein itsestäänselvyytenä.