Minulle tulee usein yhteydenottoja koskien rescue- ja kodinvaihtajakoirien käyttäytymistä ja haasteita kotiutumisessa. Monet koirat sopeutuvat hyvin ja uskomattoman nopeasti uusiin koteihinsa vaikka ympäristö vaihtuu täysin. Toiset koirat ovat traumatisoituneita ja tarvitsevat enemmän aikaa. Ehkä ne eivät ole koskaan ennen viettäneet kotikoiran elämää, usein ovat – mutta niitä on kohdeltu erittäin huonosti. Joskus koirilla on fyysisiä kipuja, jotka tulee saada hallintaan ennenkuin käytösterapia ja toipuminen voi alkaa. Tämän textin tarkoitus on tukea koiran juuri adoptoineita ihmisiä ja auttaa huomioimaan, että meidän tulee olla kärsivällisiä stressaantuneen koiran kanssa. Konsultoin ammatikseni miten koiran stressiä voi ja kannattaa lievittää. Miten koira oppii ja miten sitä kannattaa ohjata.
Huomioidaan pieniä asioita, jotka kertovat koiran sopeutumisesta uuteen ympäristöönsä – ajatellen niitä erittäin säikähtäneitä ja stressaantuneita tapauksia. Kun koira on traumatisoitunut, tai pelkästään shokissa kaikista muutoksista, kannattaa meidän kiinnittää huomiomme pienimpiin edistysaskeleisiin. Edistymistä nimittäin tapahtuu vaikka alku olisi kuinka vaikea. Pidämme monia asioita itsestäänselvyytenä ja meillä on usein liian suuret odotukset. Luulemme, että koiran tulee olla tietynlainen ja saatamme pettyä, kun odotuksemme eivät täytykään. Tarina siitä kuinka vanhan koiran Rexin adoptoiminen sujui. Rex muutti meille ikäarvion mukaan noin 15-vuotiaana.
Rex oli viettänyt koko ikänsä n.14 vuotta ulkona pihavahtina kiinni ketjussa. Sitten Rex oli päätynyt koiratarhalle. Siellä sai sentään olla aitauksessa vapaana ja oli seuraa. Rex tuli meille oltuaan tarhalla melkein vuoden. Lähes sokea ja lähes kuuro Rex oli shokissa ympäristönvaihdoksen vuoksi. Aluksi se haukkui taukoamatta ihan joka hetken jos en ollut sen vieressä ja välillä vaikka olinkin. Jatkuvaa haukkumista kesti reilun 2vrk. Olin huolissani onko Rex dementoitunut, koska haukkuminen oli niin voimakasta. Yhtäkkiä haukkuminen loppui, kun Rex pysähtyi seuraamaan astioiden tiskaamista.
Yleisesti Rex oli levoton. Vanhus ei osannut levähtää paikalleen vaikka oli varmasti todella väsynyt. Rex halusi olla lähelläni kokoajan mutta ilmeisesti vain sokeuden vuoksi, koska muuten se ei hakenut kontaktia niinkuin koirat yleensä tekevät. Se oli eleetön ja vaisu. Häntä ei heilunut lainkaan. Toisista koirista ja kissoista Rex ei välittänyt. Päätin alkaa kirjaamaan positiivisia muutoksia, erilaisia pieniä oppimisen ja kotiutumisen merkkejä.
Ensimmäiset 4-10 päivää: Rex osasi mennä ja jäädä omalle paikalleen sänkyni viereen nukkumaan, kun yöllä tuli nukkumaanmenoaika. Pari hassua kertaa vanhus malttoi olla nousematta ylös samantien jos vähänkin liikahdin, ja jäi joskus paikalleenkin.
Rex oppi käymään makaamaan ja nukkumaan vaikka olinkin hereillä.
Rex oppi tulemaan ulko-ovesta sisään yhdessä muiden kanssa. Hyppäsi autoon itse.
- päivä: ei säpsähtänyt ja pompannut ylös hellästä kosketuksesta.
- päivä: käveleskeli asunnossa nostamatta jalkaansa vahtimattani (aluksi jouduin vahtimaan jatkuvasti ja välillä pidin Rexiä remmissä sisällä, koska se oli ulkokoirana niin tottunut nostamaan jalkaansa). Eihän Rex ollut luultavasti koskaan ennen ollut kotikoirana sisätiloissa.
Söi kaiken ruokansa kerralla eikä enää lähtenyt vaeltelemaan kesken kaiken. Siitä lähtien Rex onkin aina tullut ”kiittämään” ruuasta. - päivä: pyysi minulta makupaloja varovasti. Oppi menemään makuulle pehmeään petiin myös minusta kauemmas!
- päivä: jäi paikalleen makuullaan silitettäväksi pomppaamatta pystyyn. Alkoi liikkua kotona itsekseenkin paikkoja tutkien eikä ainoastaan minua seuraten.
- päivä: osaa jo odottaa eteisessä uloslähtöä, että laitetaan remmi ja valjaat. Heiluttaa häntää takaisin sisään tullessa.
- päivä: jää odottamaan, että remmi otetaan pois sisääntullessa.
- päivä: tuli itse hakemaan rapsutuksia ja JÄI rapsutettavaksi.
- päivä: tulee luokseni rapsutettavaksi häntää heiluttaen. Tulee luokseni häntää heiluttaen ja venyttelee edessäni. Huomasin, että tästä on jo tullut jokapäiväistä, en tiedä minä
päivänä se alkoi.
Tämä lista ei ole kattava, varmasti unohdin merkitä jonkun asian ylös enkä huomannut kaikkea. Jokaisella yksilöllä on omat edistysaskeleensa ja oma aikataulunsa. Nämä olivat meidän esimerkkejämme. Jo kuukauden jälkeen Rex vaikutti hyvin kotiutuneelta. Se alkoi lähestyä perheemme kissoja ja koiria erittäin ystävällisesti päivittäin. Rex oppi nauttimaan erilaisista makuupaikoista eri puolilla kotia eikä enää tarkista kokoajan olenko lähellä. Se kyllä tarkistaa mutta ei jatkuvasti, koska osaa jo rentoutua itsekseen. Rex menee jopa yöpuulle omalle paikalleen ennen minua. Lenkillä ja remmissä Rex on kuin eri koira tulotilanteeseen verrattuna: se ottaa aktiivisesti kontaktia mutta rauhallisena. Sitä olemme toki harjoitelleetkin.
Alun huoleni dementiasta on unohtunut. Päinvastoin: vanhan koiran kognitiiviset kyvyt kehittyvät edelleen, koska Rex on saanut mahdollisuuden käyttää nenäänsä ja aivojaan – toisin kuin ennen. Nykyään, eli 1,5vuotta myöhemmin voin todeta, että Rex aivan kuin olisi aina kuulunut perheeseemme, 100% ihana kotikoira ja yksi meistä.
